Heips ja anteeksi taas pitkä blogihiljaisuus. Olen
ajatellut, että U tykkää rutiineista ja on iloisimmillaan kun päivässä on
rytmiä, mutta taitaakin olla niin että se olen minä joka sitä rutiinia ja rytmiä
kaipaa :D Joulun ja Uuden Vuoden aika meni reissatessa ja siellä sun täällä
kyläillessä ja en vaan siinä hässäkässä ole saanut aikaiseksi kirjoitella
tänne. Luvassa nyt siis monta postausta putkeen, enjoy!
Herra U täytti seitsemän kuukautta uuden vuoden aattona. Tuntuu,
että U:n kuudes kuukausi oli vähän sellainen ”välikuukausi”, jolloin ei
tapahtunut mitään erityisiä kehitysaskelia. Ainoa mitä keksin on, että U on
alkanut viihtyä nyt todella hyvin mahallaan. Hirveä hinku olisi eteenpäin,
mutta kun tahdonvoimalla ei pääse niin sitten saattaa alkaa harmittamaan.
Kuukauden alkupuolella U siirtyi kaksiin päiväuniin ja nyt
kuukauden loppupuolella taitaa olla edessä siirtyminen jo yksiin päiväuniin!
Joulusta asti tappelin päivittäin monta kertaa pojan kanssa, kun en saanut
häntä nukkumaan. Aikaisempi omaan sänkyyn itse nukahtaminen tuntui unohtuneen
ja tilalle tuli taas ympäriinsä käveleskely ja hytkyttely. Uuden vuoden jälkeen
U:n isi sitten kerran haettuaan huutavan pojan sängystä vaan kysyi, että miksi
yritän nukuttaa poikaa kun hän ei ole väsynyt? En ollut tajunnut ajatella asiaa
niin, olin vaan katsonut kellosta että on nukkuma-aika ja yrittänyt viedä pojan
nukkumaan. Seuraavana päivänä kokeilin antaa U:n valvoa päivällä niin kauan
kunnes on tosi tosi väsynyt. Ei ehkä ollenkaan yllättävää, että valvottuaan
melkein 5 tuntia aikaisemman kahden sijasta, U nukahti ilman ääntäkään. Ei
ollut tullut mieleenkään, että yksiin päikkäreihin siirryttäisiin jo näin
aikaisin, luulin sen olevan edessä vasta lähempänä 1-v päivää. Nyt ollaan
siirtymävaiheessa, välillä U nukkuu yhdet ja välillä kahdet päikkärit. Mutta
nyt katson poikaa enkä kelloa…
U osaa nyt todistetusti kääntyä selältä mahalle, mutta ei
edelleenkään juuri viitsi sitä tehdä.
Ensimmäiset tavujokeltelut kuultiin tasan 7 kk päivänä.
Baa-baa-baa <3
Seitsemän kuukautta vanha U on reipas ja iloinen poika, joka
ei haluaisi pysyä paikallaan hetkeäkään. Ikävä kyllä omat taidot ei ihan vielä riitä liikkumiseen, mutta onneksi on äiti joka kantaa ja hypyyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti