Herra U tykkää jutella. Pälpätystä kuuluu päivät pitkät, eli
asiaa tuntuu riittävän. En ole varmastikaan koskaan kuullut mitään niin ihanaa
kuin tuollaisen pikku miehen jokellus. Tai no en kyllä tiedä voiko tuota
jokellukseksi sanoa, kuulostaa ihan kuin U puhuisi lauseita omalla kielellään.
Välillä sitten taas pojan suusta tulee ihan oikeaoppista tavujokellusta, kuten
baa-baa-baa ja maa-maa-maa. Se näyttääkin niin suloiselta, kun U availee ja
sulkee suutaan oikein niin että leuat loksuu ja sieltä kuuluu tuollaisia tavuja.
U on myös nyt tajunnut, kuinka paljon erilaisia ääniä hän
saa tehtyä. Välillä huudetaan ja välillä puhutaan ihan hiljaa ja välillä
nauretaan ja välillä kiljahdellaan. Pojan kitinäkään ei enää oikeastaan ole
kitinää, vaan enemmänkin sellaista valittavaa vää-vää-vää ääntelyä. Voi kun on
jännää odottaa, että milloin sieltä se ensimmäinen sana sitten tulee ja mikä
sen on!
Tai no siis, kuten varmasti kaikki ylpeät (esikois)vanhemmat
tässä vaiheessa, mekin U:n Isin kanssa kerromme kaikille, kuinka poikamme on
oppinut sanomaan ensimmäisen sanansa. Ka-Ka!
Ja sitten vielä sananen siitä itsestään. U:n kakka on
nimittäin nyt ihan todella muuttanut muotoaan. Nyt kun mietin taaksepäin, niin
ehkä jo niinkin kauan kuin kuukauden ajan selkeät ruuanpalaset eivät enää ole
erottuneet. Nyt kakka on myös jo ihan oikeaoppisen kiinteää ja pyörii irrallaan
vaipassa kun sen ottaa pois. Täytyy siis päätellä, että poika saa ihan hienosti
jo ruokaa syötyä! Kakkaa myös nykyään tulee paljon, ihan useita kertoja päivässä
ja se haisee pahalle!!! Hyh-hyh.
Ajattelin alkaa kyllä opettaa poikaa potalle heti kun hän
oppii istumaan itsekseen. Tosin siinä voi vielä tovi vierähtää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti