Pikkuinen poikani oppi Ruotsissa ollessa ryömimään! Tyylinä
on itsensä käsillä eteenpäin vetäminen, kovin kovaa eikä kovin kauas vielä
pääse, mutta ainakin sai jutun jujusta kiinni. Tosin, kun tultiin kotiin niin
taito tuntui unohtuneen saman tien. Joko kotilattia ei ole pidoltaan yhtä hyvä
kuin vieraspaikan, tai sitten U päätti vielä kehitellä taitoa rauhassa, samalla
tavalla kuin kääntymisen kanssa.
U siis kääntyi ensimmäisen kerran selältä mahalle 6 kk
ikäisenä, päivälleen. Sen jälkeen teki sen muutaman kerran ja sitten piti
kuukauden taukoa, jolloin ei kääntynyt kertaakaan. Sitten tuossa uuden vuoden
puolella jotenkin tajusi että ai niin, hänhän osaa kääntyäkin! Esine jota
kääntymällä lähdettiin tavoittelemaan, oli niinkin jännittävä kapine kuin
joululahjaksi saadun hakan (siis se puinen juttu jossa on kuusi tappia joita
hakataan ja sitten sen jutun voi kääntää ympäri ja hakata taas) vasara…
Nyt sitten U on oivaltanut toden teolla kääntymisen riemun
ja eilen oli ensimmäinen päivä, kun poika ei selälle laitettaessa enää
pysynytkään siinä vaan kääntyi aina ympäri. Poju tulee vissiin vähän
jälkijunassa, mä oon ymmärtänyt että yleensä vauvoilla tämä vaihe tulee tuolla
4-5 kk kohdalla. No, eipä se haittaa. Toisaalta ehkä parempi että alkaa vasta
nyt kunnolla kääntyillä, niin jaksaa sitten ollakin siinä mahallaan eikä heti
kitise pois pääsyä, kuten teki silloin 4-5 kk ikäisenä.
Voihan se olla, että tästä nyt sitten lähdetään vauhdilla
liikkeelle kun on alkuun päästy! Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti