sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sormiruokailun tilannekatsaus 7 kk


U on nyt syönyt kiinteää ruokaa melkein kahden kuukauden ajan. Ruuan suuhun vieminen sujuu kuin vanhalta tekijältä. U selvästi osaa myös vähän jo valita syömisiään pöydältä, käsi ei enää tartu siihen palaan joka on lähimpänä. Myös erikokoisten, -muotoisten ja -rakenteisten ruokapalojen poimiminen onnistuu lähes poikkeuksetta. Alkuaikojen kädestä lipsahduksia tapahtuu enää hyvin harvoin. Kädessä pysymiseen vaikuttaa tosin myös ruuan kiinnostavuus. Vähemmän kiinnostava ruoka saattaa singota kädestä mihin suuntaan tahansa hetkellä millä hyvänsä, mutta kiinnostava ruoka pysyy kädessä kuin liimattuna.

Kakominen kiinnostaa varmasti kaikkia. TalkMurut saavat pojan välillä yökkimään, samoin kana ja jauheliha. Hunajameloni oli myös pientä kakomista aiheuttavaa, samoin kuin apinaeväs. Ilmeisesti kaikki liukas tai mureneva on helposti kurkkuun menevää. Pahan kuuloista kakomista tapahtuu hyvin harvoin, toisaalta U ei ole alussakaan kakonut kovin paljoa. Yskimistä ja sellaista pientä yökkimistä tapahtuu vähän enemmän, mutta ei läheskään joka ruokailukerralla. Välillä tulee edelleen sellaisia omituisia ilmeitä, irvistyksiä ja väristyksiä, mutta olen melko varma että ne liittyävät kiinteän ruuan aiheuttamiin outoihin tuntemuksiin nielussa.

Pureskelu on myös kehittynyt. Huomasin sen hyvin yksi kerta kun U söi maissinaksua. Olin pitkään antamatta niitä pojalle, joten muistikuvani naksun syönnistä olivat ihan alkuajalta. Silloin U imeskeli maissinaksun sellaiseksi mössöksi suuhunsa. Nyt kun joku aika sitten annoin naksun pojalle, niin kuului vaan *rouskis* kun U upotti hampaansa/ikenensä siihen! Taisi poju itsekin oikein yllättyä siitä äänestä, mutta se teki naksujen syönnistä entistä mukavampaa. Nykyään hän avaa suunsa oikein isoksi ja sitten suurieleisesti napsauttaa leuat yhteen, niin että tulee oikein kunnon ääni. Osaa siis hienosti liikuttaa leukojaan ylös-alas, mutta läheskään kaikki ruoka ei vielä päädy pureskelluksi ja suuri osa ruuasta myös tippuu/syljetään ulos suusta.

U tykkää erityisen paljon puurosta, sitä voisi syödä loputtomasti. Välillä on vetäissyt kahden desin annoksen kaurapuuroa!

Ruokailuun on sekoittunut paljon enemmän ruualla leikkimistä, sitä tökitään, liiskataan, nuollaan ja uusimpana – syljeskellään.

Pinsettiote on alkanut kehittyä, U menee jokaista ruokapalaa kohti etusormi edellä. Osaa sinänsä ottaa palasta kiinni pinsettiotteella, mutta ote ei vielä oikein pysy vaan ruokapala lipsahtaa otteesta käden sisälle. Harjoittelu on kuitenkin kovaa!

Ruokailuun käytettävä aika on pidentynyt huomattavasti. Vielä kuukausi sitten U jaksoi olla pöydässä ehkä maksimissaan vartin, mutta nykyään aikaa syömiseen saadaan kulutettua paljon enemmän. Yleensä pöydässä istutaan puolesta tunnista tuntiin.

Olen määrittänyt tarkahkot ruoka-ajat, joiden toivon auttavan ruokarytmin syntymiseen. Taistelemme siis edelleen syömisaikojen kanssa. Yritän saada U:n neljän aterian päivärytmiin, eli aamiainen, lounas, runsas välipala ja päivällinen. Ruoka-ajat vaihtelevat vähän heräämisen mukaan, siten että aterioiden väliin jää n. 4 tuntia. U saattaisi siis syödä päivän aikana kello 8, 12,16 ja 20. Nyt imettäessä olen yrittänyt ajoittaa imetykset noihin aikoihin ja antaa kiinteän ruuan sitten vähän ajan päästä. Jossain vaiheessa kun kiinteätä ruokaa alkaa mennä enemmän, vaihdetaan järjestys toisin päin. Toki nytkin, varsinkin illalla, joskus jo syödään kiinteä ja maito toisessa järjestyksessä.

U:n syömä kiinteä ruoka ei ole vielä vaikuttanut maidon määrään, en usko että U osaa vielä syödä tietoisella ajatuksella että ruoka poistaa nälän. Välillä ollaan juuri noustu ruokapöydästä ja pojalla on hirveä nälkä.

U on oppinut, että kun äiti puuroa syödessä ottaa lusikan pois, se tarkoittaa että saa lisää. Se ei tarkoita, että lusikka lähti lopullisesti ja pitäisi alkaa itkemään lohdutonta itkua. Edistystä!

U osaa hakata kämmenellä vaativasti pöytää, jos haluaa lisää jotain. Hän ei osaa vielä kertoa mitä milloinkin saisi olla.

Syömisestä on tullut rutiinia, tuntuu että U osaa jo välillä odottaa pöytään pääsyä. Hän selvästi rakastaa syömistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti