Fiasko lautasella

Tällaisia huteja meille on tässä parin kuukauden aikana ruokailun saralla sattunut:

Jäiset smoothiehedelmät

Idea tuntui hyvältä koska a) pussissa oli ananasta, papaijaa ja mangoa, joita olen haaveillut antavani U:lle mutta en viitsi ostaa niitä kokonaisina kotiin b) olen kuullut huhua, että jäiset ruuat tuntuvat kivalta ikenissä yms.

Näin siinä sitten kävi: a) minulla on pakastimessa pussillinen ananasta, papaijaa ja mangoa, joille täytyy keksiä jotain alkuperäisestä poikkeavaa käyttöä, koska U ei suostunut syömään niitä b) ei saatu selville, miltä jäiset ruuat tuntuu ikenissä, koska ilmeisesti ne tuntuu kädessä niin kamalalta. Jäiseen hedelmään koskeminen sai aikaan naaman vääntymisen ja kaamean itkun ja hedelmä lensi kädestä. Yritin laittaa hedelmän palan myös haarukkaan, mutta sekään ei toiminut koska pojan oli pakko uhallakin koko ajan koskea haarukan hedelmäpäähän ja taas purskahtaa itkuun.

Ananas

Löysin kerran kaupasta miniananaksia ja ostin U:lle sellaisen. U tykkäsi tuoreesta ananaksesta ihan älyttömän paljon, mutta itku pitkästä ilosta vai miten se menikään. Muistin liian myöhään, että kun itse syön paljon ananasta niin kieli jotenkin ”palaa” siitä happoisuudesta tai jostain. Sen jälkeen kieltä kirvelee vielä pitkään. No, U on tullut äitiinsä. Kieltä kirveli ilmeisen pitkään.

Tattaripuuro

Tästä kerroinkin jo. Jos jotain positiivista haluaa asiasta etsiä, niin puuro pelkästään jätettiin syömättä eikä heitelty pitkin seiniä. Heti siis sen jälkeen, kun pojalle oli selvinnyt että se ei tosiaankaan ole syömäkelpoista… Prosessin aikana puuroa kyllä syljettiin kaaressa ulos suusta, mutta se nyt sinänsä kuuluu asiaan niin sitä ei lasketa.

Vesiperunamuusi

Tein kerran U:lle perunamuusia kun muutkin söi sitä. Vasta tekovaiheessa tajusin, että pojan muusiinhan ei tosiaankaan voi laittaa voita, maitoa eikä suolaa. No siitä tuli ihan juuri niin hyvää kuin miltä kuulostaakin! En voi yhtään syyttää poikaa siitä, että maistoi kerran ja jätti sitten täysin huomiotta.

Mausteinen kanakastike

U kun tykkää ruuasta jossa on käytetty mausteita, niin minä sitten kai vapauduin maustehyllyllä vähän liikaakin. Eilen onnistuin tekemään niin mausteista kanakastiketta, että U ei voinut syödä sitä. Laittoi kanaa innoissaan suuhun ja sitten purskahti itkuun. Raukka parka. En ymmärrä miten siinä niin kävi, en mielestäni laittanut sinne mitään niin kovin voimakasta.

Ettei hyvä tarina loppuisi lyhyeen, niin kerrottakoon että tein tänään vähän vastaavanlaista possukastiketta. Siis niin vastaavanlaista, että U ei pystynyt syömään sitäkään. Ihan oikeasti!

Pasta

Ei, ei ja ei. Ja vielä kerran ei. Ainakin noin monta kertaa olen keittänyt pojulle pastaa ja aina sama lopputulos. Ei ole huomaavinaankaan. Ehkä kaksi kertaa on ottanut pastan käteen ja vienyt suuhun, tuloksena kummallakin kerralla oli valtaisa irvistys ja pastan pois pudottaminen. En tosiaankaan tiedä mikä siinä on niin vastenmielistä. Eihän nyt tietysti pastaa ole pakko syödä, mutta olisi se ihan kiva lisä lisäkevalikoimaan…

Munakoiso ja verigreippi

Toinen oli kitkerää ja toinen kirpeää. Kumpaakin on tosin vain se yksi kerta kokeiltu, mutta sen kerran perusteella ei oltu minkään hitin äärellä. Sain juuri tänään vangittua U:n ihanan inhon irvistyksen kuvaan, tässä tosin käsittelyssä linssipyörykkä joka alkushokin jälkeen osoittautui ihan hyväksi.

Hhyyyyiiii...

Maissintähkä

Tämä fiasko meni ihan äidin piikkiin. En tiedä mitä oikein ajattelin, kun eihän U kahdella pikku hampaallaan saanut mitään otetta maissintähkästä. Ensin annoin puolikkaan tähkän ja siitähän ei tullut yhtään mitään. Sitten laitoin puolikkaan puoliksi ja annoin yhden sellaisen. Sen käsittely sujui paremmin, mutta ei U siitäkään paloja juuri saanut. Sitten veistin tähkästä maissinjyviä irti ajatuksella, että sitten U saisi hampailla ja ikenillä jotenkin paremman otteen siitä. Joo ei saanut. Yritys oli valtavan kova mutta tulosta se ei tuottanut. Lopulta harvennettuani tähkää tarpeeksi U vihdoin sai maissinpalasia suuhunsa ja tykkäsi kovasti – kunnes alkoi itkemään katkeraa itkua. Epäilen, että U yritti purra kovaa tähkän keskustaa ja satutti itsensä. Siihen loppui maissintähkään tutustuminen.

Sanoisin, että on se melko hyvin jos kahden kuukauden aikana tulee vain 10 ruokafiaskoa. Yleensä U on aivan kaikkiruokainen ja syö hyvällä halulla kaikkea mitä eteen laitetaan, niin eiköhän se ole ihan ok jos sitten on muutama inhokkiruokakin. Voihan se olla, että lisämaistelujen jälkeen tässä listassa olevat asiatkin alkavat maistua. Banaanin kanssa meillä kävi sillä tavalla, aluksi U ei voinut sietää banaania kädessään saatikka suussaan. Aina välillä sitä on silti maisteltu ja tänä aamuna yhtäkkiä poika vetäisikin kokonaisen banaanin.