Uusia taitoja ja herkkuja

U on alusta asti syönyt puuronsa itse valmiiksi täytetystä lusikasta. Lataan lusikan ja pidän sitä ilmassa pojan edessä ja hän ottaa sen käteen ja vie suuhun. Sitten sitä imeskellään pitkään ja hartaudella. Suunnilleen kuukausi sitten tapahtui jotain hassua tämän lusikalla syömisen kanssa.

Oli ilta ja yritin pitää poikaa hereillä vielä vähän aikaa ennen nukkumaanmeno, joten U oli melko väsynyt. Ajattelin kuluttaa aikaa iltapalaa syömällä ja tein puuroa. Täytin lusikan kuten normaalisti ja pidin sitä ilmassa. Sen sijaan että U olisi tarttunut käsillä lusikkaan, hän levittikin kädet sivuille ja syöksyi suu auki lusikkaa kohti, eli käytännössä päädyin syöttämään puuroa pojalle. Etukäteen olin vakuuttunut, että en syöttäisi U:ta ollenkaan, mutta eihän siinä voinut vastustella kun poika itse noin selvästi osoitti halunsa syöttämiseen.

Seuraavana aamuna sama toistui, mutta sitä seuraavalla kerralla taas suuhun ei saanut laittaa mitään vaan piti saada syödä itse. Nykyään meillä on puuron syönnissä käytössä jonkinlainen välimalli syöttämisestä ja itse syömisestä. Pidän lusikkaa ilmassa ja U ottaa sen siitä suuhunsa, mutta samalla ottaa myös käsillä kiinni lusikasta ja jatkaa siitä itse. Osaa hän ottaa lusikan pöydältäkin, mutta silloin lusikan sisällöstä ei kyllä paljoa päädy suuhun… Tiedän, että oikeaoppisesti sormiruokailussa ei ole kyse suuhun päätyvän ruuan määrästä, mutta olen siinä kohti vähän eri linjoilla. Myönnän odottavani aikaa, jolloin U alkaa syödä päämäärätietoisemmin ja saa oikeasti mahansa täyteen kiinteällä ruualla.

Tänään söimme lounaaksi eilistä jauhelihakastiketta ja pastaa. Kastike oli melko samanlainen kuin sitä edellisen päivän broilerijauhelihakastike, paitsi että tässä oli kookoskerman sijaan tomaattimurskaa ja tietysti jauheliha oli eri laatua. Aamulla tarjosin pojalle leipää lautaselta ja hän osasi sen siitä hienosti ottaa, joten päätin kokeilla onneani ja tarjota lounaankin ihan lautaselta. Laitoin pastaa ja kastiketta leipälautaselle ja sen pojan eteen ja ihme tapahtui! U tuijotti hetken aikaa lautasta ja alkoi sitten tyynesti syödä lautasella olevaa ruokaa – koskematta lautaseen. Ruokailun aikana muutaman kerran otti lautasen reunasta kiinni, mutta ei edes yrittänyt liikuttaa sitä. Ehkä siis on toivoa, ettei poika koko loppuikäänsä syö suoraan pöydältä sormilla…

Näin hienosti sujui U:n lautaselta syöminen

U maistoi tänään uutta herkkua. Maapähkinävoita! Löysin Prismasta sellaista, jossa on pelkästään 100 % paahdettua maapähkinää eikä mitään muuta. Laitoin riisikakun ”suikaleiksi” ja sivelin päälle maapähkinävoita. U oli ihan haltioissaan, tykkäsi tosi kovasti! Söi käytännössä kokonaisen riisikakun ja maiskutteli antaumuksella. Ajattelin että siitä tulisi hyvä välipala, pähkinöissä on niin paljon rasvaa että se on ihan täyttävää. Kiva että U tykkäsi!