U:n Isi täytti vuosia tuossa muutama viikko sitten ja
merkkipäivän kunniaksi lähdimme ravintolaan syömään koko porukka. Kävimme
Kirkkonummella ravintolassa nimeltä Bistro O Mat, joka oli aivan mahtava
paikka! Tuntui hullulta löytää Kirkkonummen Cittarin pihasta noin laadukas
ravintola. Bistro O Mat pääsi esimerkiksi Suomen 50 parasta ravintolaa-listalle
monen muun huippupaikan seuraan. Sinne siis suuntasimme valtaisan lumimyrskyn
keskellä, mutta oli se sen arvoista.
U oli tietysti mukana. Tämä ei ollut varsinaisesti pojan
ensimmäinen ravintolakäynti, mutta kylläkin ensimmäinen käynti jolloin hän sai
oikeasti syödäkseen. Ravintolassa suhtauduttiin pieneen vieraaseen todella
ystävällisesti, asiaa tietysti varmaan auttoi se, että U käyttäytyi oikein
mallikelpoisesti koko reissun ajan.
Meillä on olemassa Tiny Diner, siis pöytään imukupeilla
kiinnitettävä ruokailualusta, jossa on sellainen kouruosa johon ruoka putoaa.
Tai johon ruuan pitäisi pudota. Emme käytä alustaa kotona, koska se ei pysy
meidän pöydässä kiinni ja olen ajatellut että noin erottuva alusta häiritsisi
pojan keskittymistä itse ruokaan. Ravintolaan otettiin alusta kuitenkin mukaan
ja siellä se oli erinomaisen hyvä, ihan senkin takia ettei pojan tarvinnut
syödä siellä suoraan pöydältä. Alusta pysyi ravintolan pöydässä paljon paremmin
kiinni kuin meidän kotipöydässä. U ei myöskään vaikuttanut mitenkään
häiriintyvän alustasta. Kouruosa oli sen sijaan melko yhä tyhjän kanssa…
Kyllähän sinne tippui ne ruuan palat jotka tippuivat pojan suusta, mutta sitten
taas kun sitä ruokaa päätyy lattialle melko montaa muutakin reittiä.
Ravintolassa ei ollut erikseen lasten listaa, mikä toisaalta
oli oikein hyvä asia, niin U:n ei tarvinnut syödä mitään lihapullia tai nakkeja
ja ranskalaisia. Itse söimme alku- ja pääruuan, joten luonnollisesti tilasimme
alku- ja pääruuan myös pojalle. Tein tilatessa pienen virhearvioinnin, kun en
halunnut kovin tarkkaan alkaa määrittelemään mitä U voi syödä, vaan annoin
keittiölle vapaat kädet. Sanoin vain, että alkuruuaksi vaikka jotain kasviksia
ja pääruuaksi lihaa, perunaa ja kasviksia. U:n Mumma siihen vielä lisäsi että
siis pieninä paloina jotka poika syö itse. Ajattelin etten sen kummemmin ala
selostamaan ruokailutapojamme tarjoilijalle.
Varauksemme oli viideltä, eli melko tarkalleen pojan
ruoka-aikaan. Edellisestä ruokailusta olikin jo se nelisen tuntia viimeistään
siinä vaiheessa kun saimme tilattua. U jaksoi hirveän pitkään olla ihan
rauhassa tuolissaan ja vaan ihmetellä uutta paikkaa jossa oltiin. Onneksi olin
kuitenkin tajunnut ottaa mukaan muutaman maissinaksun, koska U alkoi vähän
hermostua odotteluun ennen kuin ruokaa saatiin pöytään. Siinä sitten U mussutti
naksujaan ja olihan meille muillekin tarjolla alkuleipää.
Alkuruuat saatiin vihdoin pöytään – pojan ruoka tietysti
viimeisenä ja kuumana. Tässä kohtaa U meinasi saada oikein kunnon hepulin, että
mitäs peliä tämä nyt on kun kaikki muut saa ruokaa mutta hän ei!?!?!? Ja no
sitten se itse alkuruoka… Onneksi U osaa jo pinsettiotteen melko hyvin, muuten
olisi kyllä jäänyt syömättä. Pojan alkuruoka oli siis pieneksi silputtua
kukkakaalia ja sitten jotain litteitä vihreitä herneitä/papuja. Onneksi ei olla
mitenkään orjallisesti muutenkaan noudatettu neuvolan suosituksia, olisi muuten
jääneet nekin syömättä!
Alkuruuan ja pääruuan välin U jaksoi oikein nätisti odottaa
meidän muiden kanssa, hän istuskeli tuolissaan ja osallistui kovasti
keskusteluun. Yhtäkään maissinaksua ei tarvittu. Sitten tuli pääruoka –
tietysti taas kuumana. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi harmittamaan etten
ollut antanut tarkempia ohjeita pojan ruuan suhteen, pääruuaksi oli nimittäin
makkaraa, keitettyjä perunoita ja salaatinlehtiä. Hmm. Sen onneksi tajusin
sanoa, että ei ranskalaisia… No okei, makkara oli jotain itse tehtyä makkaraa
eli ei mitään HK:n sinistä tai kabanossia. Tuskin siinä ainakaan nitriittiä
oli, suolaa varmasti oli jonkin verran mutta sitä nyt ei varmaankaan ihan
kokonaan voi välttää jos ravintolaan lähtee. Kai pojan annoksessa oli se idea,
että oli vähän samaa kuin meillä muilla. Tosin meidän annoksessa oli possun
kylkeä ja sitä makkaraa, joten jos niistä toista halusi laittaa pojalle, niin
miksei mieluummin sitä possua. Tietysti oma vika kun en alun perin antanut
niitä tarkkoja ohjeita.
U:lle tuntui kyllä maistuvan. Paitsi salaatti, joka lensi
kaaressa suoraan lattialle. U söi makkaraa hyvällä halulla ja poikkeuksellisesti
myös perunaa. Yleensä keitetty peruna on pahinta mitä löytyy. Vaikka tuntui
että pojalla ei paljoa sitä syötävää ollut, niin hyvin hän niiden parissa
viihtyi sen aikaa että me muutkin saatiin syötyä. En tajunnut etukäteen, mutta
eihän ravintolan lattialta tietenkään voinut enää mitään nostaa pojan
lautaselle, niin että ruoka meinasi loppua vähän kesken. Kun pääruoat oli
syöty, U sai pullosta maitoa. Itselleni ei ole mikään ongelma imettää
julkisella paikalla, mutta halusin juhlan kunniaksi pukeutua
ei-imetysystävällisiin vaatteisiin ja muutenkin tuntui helpommalta
vaihtoehdolta antaa pullosta.
U:n ruokailu oli sitten siinä, mutta me muut otimme vielä
jälkiruokaa. Itse otin creme bruleen, eli paahtovanukkaan. U sylissä sitten
sitä yritin syödä ja luonnollista kyllä poju oli jälkkäristäni tavattoman
kiinnostunut. Eihän siinä muu auttanut kuin antaa hänen maistaa… No joo, tiedän
tiedän että olisin vaan voinut olla antamatta, mutta halusin antaa pojun
kokeilla. U tykkäsi siitä ihan valtavan paljon! Hirmu yllättävää tietysti että
joku tykkää jälkiruuasta. Nauratti niin kovasti, kun muistan lukeneeni
useammastakin paikasta että vauva ei ole saanut mitään makeaa ensimmäisen
vuoden aikana ja sitten 1-vuotis synttäreillä saa kakkua, niin se kakku ei
oikein edes maistu kun suu ei ole tottunut makeaan. No ei ole näin ainakaan
meidän U:n kohdalla!! :D Siinä sitten vitsailin, että U varmaan creme bruleeta
(sokeria) maistaessaan mietti mielessään että ”Vihdoinkin! Tämä on se maku joka
äidin mahassa tuli joka päivä ja sen jälkeen maito on maistunut tältä, mutta
silti mikään ruoka ei ole maistunut tältä!” Äiskä nyt vaan tykkää karkista.
Tämän muistan seuraavan kerran kun menemme U:n kanssa
ravintolaan:
Tilaan pojalle ne tietyt ruoka-aineet mitä haluan hänen
syövän, tai jonkin tietyn annoksen lastenkokoisena.
Pyydän tuomaan pojan annoksen ensimmäisenä pöytään tai vaihtoehtoisesti
valmiiksi jäähdytettynä.
Muistan ottaa maissinaksuja mukaan.
Otan mukaan jonkin kankaanpalan jonka voi laittaa lattialle,
jotta lattialle pudonneet ruuat voi nostaa takaisin syötäväksi.
Kokonaisuudessaan ravintolakäynti oli kuitenkin tosi onnistunut
ja U käyttäytyi niin hienosti! Tarjouduin itse siivoamaan pojan jätteet
lattialta, mutta henkilökunta ei antanut. Ravintolassa suhtauduttiin muutenkin
tosi hienosti pikku vieraaseen. Uskalletaan lähteä toisenkin kerran ulos
syömään!
|
Poju ravintolassa |