Ja taas se oppii

Vauvan kehitys on niin jännä juttu. En olisi ikinä uskonut, että sen kehityksen oikeasti näkee ja huomaa ihan konkreettisesti. Sillä tavalla, että yksi päivä vaan huomaa että poika tekee jotain mitä hän ei vielä edellisenä päivänä osannut. Ihan tässä viikon sisään U on keksinyt monta uutta juttua, osa ruokailuun liittyen ja osa muuhun.

Kerroinkin jo pojan korokkeelle noususta, voisin laittaa tähän vielä kuvan siitä kuinka hienosti se sujuukaan.

Korokkeelle käy sankarin tie

Ja alas mittarimato-tyylillä

 Luulen että tuon taidon oppimisen myötä U alkoi tajuamaan, että hänhän pääsee tällaiseen konttausasentoon jos vaan haluaa. Nyt sitten viimeiset pari päivää hän on jatkuvasti vetänyt jalkoja alleen ja välillä eteneekin niin, että polvet on mahan alla ja hän vetää itseään eteenpäin. U ei pysy vielä konttausasennossa pitkään, vaan romahtaa aina takaisin mahalleen. Eikä se nyt taida vielä ihan oikeaoppinen konttausasento edes olla.

Näinkö??

 Syömisessäkin on uusia tuulia. Pari aamua sitten söimme puuroa tuttuun tapaan, eli minä täytän lusikan ja laitan sen lautasen reunalle josta U ottaa sen ja vie suuhun. Yleensä hän lusikasta syömisen jälkeen päästää lusikasta irti tai jää heiluttelemaan tai imeskelemään sitä. Yhtäkkiä kuitenkin puolessa välissä aamiaista U jotenkin tajusi, että siis hei tällä lusikallahan voi ottaa tuolta lautaselta tuota puuroa! Ihan tuosta noin vaan ei enää päästänytkään lusikasta irti, vaan laittoi sen takaisin lautaselle ja heilutteli sitä siellä selvästi ajatuksella, että jos siihen tarttuisi puuroa. Eipä hän sieltä mitään vielä saanut, mutta ajatus oli nyt kohdillaan.

Olen antanut U:n nyt maistella vähän jo (hapan-)maitotuotteitakin, vaikka poju onkin vasta 8,5 kk. En näe ideaa odottaa vielä muutamaa hassua kuukautta, varsinkin kun pojan maha tuntuu maidon kestävän oikein hyvin. Pääsyy neuvolan suosituksen (hapanmaitotuotteet 10 kk iästä ja maito 1-vuotiaasta eteenpäin) takana tuntuu olevan ensinnäkin huoli siitä, että joku korvaisi äidinmaidon/korvikkeen lehmänmaidolla. Toiseksi maidon proteiinirakenne on sellainen, että se saattaa aiheuttaa vatsavaivoja, eli halutaan odottaa kunnes vauvan suolisto on kehittyneempi.

Jotkut uskovat siihenkin, että lehmänmaitoa ei olisi hyvä antaa lapselle ollenkaan, siis vuoden iän jälkeenkään, koska ihmisäidinmaito on ihmislapsen juoma ja lehmä-äidinmaito on lehmälapsen juoma. Lisäksi kaupoissa myytävä maito on niin käsiteltyä, että sen sopivuutta vauvalle/lapselle/ihmiselle kyseenalaistetaan. Aiheesta on tehty ohjelmakin, huomenna torstaina 21.2. TV 2 klo 20 tulee Silminnäkijä: Pilattu maito – niminen ohjelma. Itse ainakin aion katsoa, mielenkiintoinen aihe!

No mutta takaisin niihin hapanmaitotuotteisiin. Olen päätynyt siihen, että U voi nyt jo syödä niitä jonkin verran. En aio korvata pojan äidinmaitoa lehmänmaidolla ja hänen vatsansa kestää maidon hyvin. Näillä perusteilla tein päätöksen, että U saa maistella jugurttia ja viiliä. Toisaalta eipä noilla mikään kiire olisi, mutta toisaalta olisi koska itseltäni loppuu välipalaideat…

Toissapäivänä U sitten kuitenkin sai ensimmäistä kertaa viiliä. Vastaan tuli heti ongelma. Viili kun on melko sitkasta tavaraa, niin sen lusikassa pysyminen oli vähän niin ja näin. Kokeiltiin muutamaa erilaista lusikkaakin, mutta mikään ei ollut oikein hyvä. Sitten U sen keksi, ja oikeasti keksi sen aivan itse. Viilin kaverina pojalla oli nimittäin banaania. No, ei muuta kuin banaani viilipurkkiin ja siten suuhun! U oppi dippaamaan! Viili tarttui banaaniin tosi hyvin ja siinä hujahti huomaamatta puolitoista banaania ja yli puoli purkkia viiliä. Koskaan en ole löytänyt niin vähän ruokaa lattialta/pöydältä/harsolta kuin tämän ruokailun jälkeen, muutamia viililänttejä löytyi mutta ei yhtään banaania. Taisi olla hyvää.

Siellä se banaani on!