Vauvan kehitys on niin jännä juttu. En olisi ikinä uskonut,
että sen kehityksen oikeasti näkee ja
huomaa ihan konkreettisesti. Sillä
tavalla, että yksi päivä vaan huomaa että poika tekee jotain mitä hän ei vielä
edellisenä päivänä osannut. Ihan tässä viikon sisään U on keksinyt monta uutta
juttua, osa ruokailuun liittyen ja osa muuhun.
Kerroinkin jo pojan korokkeelle noususta, voisin laittaa
tähän vielä kuvan siitä kuinka hienosti se sujuukaan.
Korokkeelle käy sankarin tie |
Ja alas mittarimato-tyylillä |
Näinkö?? |
Olen antanut U:n nyt maistella vähän jo (hapan-)maitotuotteitakin,
vaikka poju onkin vasta 8,5 kk. En näe ideaa odottaa vielä muutamaa hassua
kuukautta, varsinkin kun pojan maha tuntuu maidon kestävän oikein hyvin. Pääsyy
neuvolan suosituksen (hapanmaitotuotteet 10 kk iästä ja maito 1-vuotiaasta
eteenpäin) takana tuntuu olevan ensinnäkin huoli siitä, että joku korvaisi
äidinmaidon/korvikkeen lehmänmaidolla. Toiseksi maidon proteiinirakenne on
sellainen, että se saattaa aiheuttaa vatsavaivoja, eli halutaan odottaa kunnes
vauvan suolisto on kehittyneempi.
Jotkut uskovat siihenkin, että lehmänmaitoa ei olisi hyvä
antaa lapselle ollenkaan, siis vuoden iän jälkeenkään, koska ihmisäidinmaito on
ihmislapsen juoma ja lehmä-äidinmaito on lehmälapsen juoma. Lisäksi kaupoissa
myytävä maito on niin käsiteltyä, että sen sopivuutta
vauvalle/lapselle/ihmiselle kyseenalaistetaan. Aiheesta on tehty ohjelmakin,
huomenna torstaina 21.2. TV 2 klo 20 tulee Silminnäkijä: Pilattu maito –
niminen ohjelma. Itse ainakin aion katsoa, mielenkiintoinen aihe!
No mutta takaisin niihin hapanmaitotuotteisiin. Olen
päätynyt siihen, että U voi nyt jo syödä niitä jonkin verran. En aio korvata
pojan äidinmaitoa lehmänmaidolla ja hänen vatsansa kestää maidon hyvin. Näillä
perusteilla tein päätöksen, että U saa maistella jugurttia ja viiliä. Toisaalta
eipä noilla mikään kiire olisi, mutta toisaalta olisi koska itseltäni loppuu välipalaideat…
Toissapäivänä U sitten kuitenkin sai ensimmäistä kertaa viiliä.
Vastaan tuli heti ongelma. Viili kun on melko sitkasta tavaraa, niin sen
lusikassa pysyminen oli vähän niin ja näin. Kokeiltiin muutamaa erilaista
lusikkaakin, mutta mikään ei ollut oikein hyvä. Sitten U sen keksi, ja oikeasti
keksi sen aivan itse. Viilin kaverina pojalla oli nimittäin banaania. No, ei
muuta kuin banaani viilipurkkiin ja siten suuhun! U oppi dippaamaan! Viili
tarttui banaaniin tosi hyvin ja siinä hujahti huomaamatta puolitoista banaania
ja yli puoli purkkia viiliä. Koskaan en ole löytänyt niin vähän ruokaa
lattialta/pöydältä/harsolta kuin tämän ruokailun jälkeen, muutamia
viililänttejä löytyi mutta ei yhtään banaania. Taisi olla hyvää.
Siellä se banaani on! |
Juuri tuo (muun muassa) on minusta sormiruokailussa niin mukavaa, vauva saa itse tutkia ja opetella asioita. Kun tuonikäisillä on itse syömiseen jo kaikki valmiudet olemassa ja oppivat koko ajan lisää kunhan saavat harjoitella, niin tuntuisi kyllä ihan turhalta syöttää soseita. Meillä tyttö oppi juuri juomaan pillillä ekasta kerrasta (ei varsinaisesti sormin syömistä mutta sopii sormiruokailufilosofiaan kuitenkin). :) Hän saikin ostosreissulla heti välipalaksi hedelmäsmoothieta ja hienosti onnistui pillistä imeminen.
VastaaPoistaMäkin olen miettinyt noiden hapanmaitotuotteiden aloittamista, varmaan kohta pikkuhiljaa lisätään niitä ruokavalioon. Monipuolistaisi ja helpottaisi ruokailua.
Vau! Taitava U! Tuntuu hassulta, että noin pienikin oppii kaikenlaista ruokailusta. Meillä kun suurin osa menee äidin syöttämänä ja luultavasti tuo viilidippi olis lentänyt kaaressa lattialle. Nokkamukinkin heittää sinne aina samantien! :D
VastaaPoista