Rytmiä päivään

Tein itselleni neljän viikon kiertävän ruokalistan U:n ollessa noin 4 kuukauden ikäinen. Ajattelin silloin, että olisi hyvä totutella jo valmiiksi säännölliseen ruokarytmiin. Suunnittelin, että kun itselläni olisi valmiina sekä rytmi että ruokalista, voisin vaan ujuttaa pojan mukaan ruokailuihin kun sen aika koittaisi. No eihän se ihan niin helposti käynyt. Ensinnäkin ateriarytmin noudattaminen osoittautui tosi vaikeaksi kun ei minulla ole koskaan sellaista ollut. Toiseksi vaikka se olisikin toiminut, ruuat joita listaan laitoin eivät olleet yhtään sormiruokailijaystävällisiä. En ollut osannut etukäteen yhtään miettiä, mitä ruokia U pystyisi syömään.

Niinpä tässä nyt ollaan viime kuukaudet menty pitkälti improvisoiden. Viime viikolla tuli kuitenkin mitta täyteen sitä jokapäiväistä ”mitä ihmettä me tänään syötäisiin!?!?”-mietintää. Lisäksi meillä on rahat melko tiukilla nyt kun vanhempainvapaakin loppui ja jäin hoitovapaalle. Huomasin aikaisemman ruokalistani aikana, että ruuan suunnittelu ennen kauppaan menoa oikeasti on edullisempaa kuin se, että menee sinne haahuilemaan ja ostaa mitä sattuu.

Niinpä kokosin itseni ja tein uuden ruokalistan itselleni ja pojalle. Nyt listassa on ruokia joita U voi syödä. Eihän listaa ole sitten pakko noudattaa, jos vaikka jonain päivänä tekeekin mieli tehdä jotain muuta, mutta tuntuu kivalta että on joku lista josta voi katsoa ideoita. Yleensä kun U:n Isi on kotona illalla, siis vapaapäivällä, U syö iltaruuan normaaliin aikaansa ja me teemme myöhemmin ruokaa meille kahdelle. Isi ei oikein tykkää syödä pojan kanssa samaa ruokaa, kun se on suolatonta ja niin kasvispainotteista. Isillä on siis paha kaali’allergia’. Kaali kaikissa muodoissaan (erityisesti parsakaali) tuntuu olevan hengenvaarallista ja muut kasvikset sitten vaan epämiellyttäviä. Hmph.

Ruokalista on taas kyllä helpottanut elämää. Olen niin tyytyväinen että sain sen aikaiseksi! Ennen sen tekoakin U:n ateriarytmi oli kuitenkin jo muodostunut, tai siis olin muodostanut sen. Tein tietoisen päätöksen siitä, että nyt loppuu täysin lapsentahtinen imetys siinä mittakaavassa, että tarjoaisin rintaa aina kun U sitä tuntuu vaativan. En nimittäin osaa edelleenkään täysin tulkita pojan viestejä ja päädyin usein tarjoamaan rintaa vaikkei hän ole nälkäinen. Päätin että meillä syödään neljän tunnin välein ja piste. U on paljon onnellisempi pikku poika tämän rytmin käyttöönoton jälkeen, kaikki pikku kiukuttelut ovat loppuneet.

Meillä siis syödään nyt noin klo 8, 12, 16 ja 20. Käytännössä ajat vähän vaihtelevat, riippuen aina heräämisajasta ja päiväuniajoista yms. Pääsääntönä kuitenkin on se, että aterioiden väleillä ei syödä. U siis syö ensin kiinteän ruuan ja saa heti perään maidon. Sitten imeskellään ksylitolitabletti ja sitten leikitään tai nukutaan tai mitä tahansa, mutta seuraava ruoka tulee vasta neljän tunnin päästä. Selkeällä ateriarytmillä haluan vaikuttaa muutamaankin asiaan. Ensinnäkin en halua opettaa poikaa napostelijaksi. Itselläni on paha tapa napostella kaikenlaista koko ajan enkä halua opettaa tapaa U:lle. Kuten aikaisemmin totesin, itselläni ei ole koskaan ollut mitään selkeää ateriarytmiä ja napostelu johtuu varmasti ainakin osittain siitä.

Toinen syy säännölliseen ateriarytmiin on se, että kun U syö harvemmin niin ruoka maistuu silloin paremmin koska hän on ruoka-aikaan oikeasti nälkäinen. Ennen rytmin käyttöönottoa ruokailumme sujui jotakuinkin niin, että U söi maitoa vähän milloin sattuu ja sitten jossain välissä kiinteää. Tässä tilanteessa ei maito eikä kiinteä kumpikaan oikein maistunut, mutta U kiukutteli vähän väliä ja aina otin hänet rinnalle ja sitten hän ei halunnutkaan syödä kuin pari imaisua ja niin edelleen. Nyt kun U pääsee ruokapöytään, hän alkaa heti syömään ja syö hyvin määrätietoisesti kunnes alkaa olla kylläinen. Sitten homma alkaa mennä vähän leikiksi, mutta sehän on ihan sallittua, joten U saa liiskata ruokaa kunnes ilmoittaa että haluaa pois tuolistaan. Sitten käydään käsienpesulla ja mennään maidolle.

Ainoa pieni huolenaihe tämän rytmin käyttöönoton seurauksena on pojan riittävä nesteen saanti. U syö nykyään niin paljon kiinteää ruokaa, että maitoa ei enää meinaa mahtua. Jos kiinteä on maistunut todella hyvin, kuten esim aamupuuro tekee, niin voi olla että U ei sen päälle halua ollenkaan maitoa. Pojasta huomaa aivan selvästi, että hänellä on vaan maha jo niin täynnä että enää ei tee mieli mitään. En sinänsä ole huolissani siitä ettei poika saa maitoa, vaan enemmänkin siitä ettei hän saa nestettä. Vettä yritetään juoda aina aterian yhteydessä ja myös aterioiden välissä, mutta se juodun veden määrä on niin pieni että ei sillä nesteentarvetta varmastikaan kateta.

Yritän kuitenkin luottaa U:hun tässäkin asiassa ja toki annan maitoa aterioiden välilläkin jos hän sitä vaatimalla vaatii. Yleensä vaan ei vaadi – enää. Joinakin päivinä saatan korvata kiinteän välipalan maidolla, jos tuntuu siltä ettei U ole sinä päivänä muuten saanut maitoa paljoakaan. Jos U on nälkäinen niin silloin kyllä maito maistuu. Toisaalta ei varmaan pitäisi olla huolissaan, kun poika kuitenkin on iloinen ja hyväntuulinen ja kasvaa hyvin. Mikäli hän olisi ihan kuivumisen partaalla niin kaipa sen jostain huomaisi…