Ylöspäin käy pienen pojan tie

Meidän olohuoneen nurkassa on omituinen koroke. Kukaan ei tiedä miksi koroke on siihen laitettu, ei edes asunnon edellinen omistaja, jonka aikana se on laitettu. Hän oli palkannut jonkin remonttifirman tekemään lattiaremonttia ja kun se oli valmis, hän huomasi että nurkkaan oli ilmestynyt koroke. Kuulostaa melko uskomattomalta, että remonttireiskat ykskaks vain itsekseen päättäisivät laittaa asiakkaan asuntoon korokkeen. Näin kuulemma siinä oli käynyt. Emme siis tiedä miksi koroke on siinä missä on, emmekä sitä mitä sen alla on. Ehkä emme haluakaan tietää… Anyway korokkeesta tuli meille tosi hyvä ”työtila”, siihen mahtuu meidän tietokonepöytä just eikä melkein. Koroke on 12 senttiä korkea, eli sellaisen matalan askelman korkuinen.

Syy miksi kerron teille tästä jännästä korokkeesta liittyy tietysti U:hun. Olen muutaman kerran ottanut pojan korokkeelle kanssani ja hän on siinä saanut tutkia ”pudotusta” lattian tasolle. Sen kummempaa kiinnostusta koroketta kohtaan U ei ole kuitenkaan tähän mennessä osoittanut. Meillä oli korokkeen nurkassa valoasetelma joulun jäljiltä, mielestäni se oli mukava, niin ettei yöllä ollut ihan pimeää. Eilen olin illan pois kotoa ja kun tulin takaisin, huomasin että valo oli otettu pois. Kysyin U:n Isiltä että mitä valolle on tapahtunut ja vastaus oli melko yllättävä. U oli ihan yks kaks hoksannut, että hirveän kiinnostava valo loistaa korokkeen nurkasta. Hän oli sitten hyvin omatoimisesti opetellut saman tien nousemaan itse korokkeelle, Isi oli huomannut tapahtuneen vasta kun valo oli alkanut vaarallisesti liikkua. Oh-hoh!

Korokkeelle nousu oli eilisen illan aikana tapahtunut useaan otteeseen, en oikein tiedä mitä ajatella siitä ettei Isi ollut kertaakaan nähnyt miten se tapahtui. Silmät olleet ilmeisen tiukasti tietokoneen ruudulla… Tänään sitten houkuttelin pojan näyttämään taitonsa ja näinkin ihan omin silmin tämän korokkeelle kiipeämisen ihmeen! U on alkanut ryömiä melko vauhdikkaasti ja nostelee välillä pyllyä ylöspäin, mutta oli se ihan uskomatonta miten hän punnersi itsensä ylös käsillä, siis kädet korokkeen päällä, ja sitten veti jalat alleen niin että sai yläkropan korokkeen päälle. Sitten veti itsensä käsillä kokonaan korokkeelle. On se vaan niin iso poika jo kun tuollaista tekee. Ihan uskomatonta.

(Lisäyksenä kerrottakoon, että tässä aamusella kun tätä postitan, U halusi syliin joten kiipesi korokkeelle ja tuli nykimään mua lahkeesta. Pikku marakatti <3)

Asiasta viidenteen. Illalla tätä kirjoittaessa hyppäsin samalla vähän väliä pojan huoneessa laittamassa tuttia suuhun. Luulen että meillä tehdään lisää hampaita, ainakin yläikenet ovat aivan turvoksissa. Ruokailuun tämä mahdollinen hampaiden tulo ei ole millään tavalla vaikuttanut toistaiseksi, vaan ruoka maistuu yhtä hyvin kuin ennenkin. Tulisivat nyt vaan läpi nopeasti, ikävää kun pojuun sattuu!

Tässä vielä kuva meidän kamerasta kiinnostuneesta kuikistelijasta, ei liity mitenkään aiheeseen mutta blogi ilman kuvia on tosi tylsä ;)

Ai kamera! Jee! Oota mä tuun! Saako sen suuhun!