Aamusmoothie

Tänä aamuna olin väsynyt ja laiska enkä jaksanut keittää puuroa U:lle. Totuuden nimissä siinä nyt ei ole paljoa tekemistä, mikropuuroa kun teen… Hedelmäkompotti oli myös loppu, joten sekin oli yksi hyvä syy olla tekemättä puuroa. Päätin siis tehdä aamusmoothiet! Olen jo pitkään haaveillut tekeväni ihanaa smoothieta pojalle ja tietysti itselleni, mutta koska hyvään smoothieen mielestäni kuuluu maitotuotteet jossain muodossa, olen joutunut odottamaan sen kanssa. Nyt kun U on jo syönyt viiliä ja jogurttia, päätin että aika on kypsä myös smoothielle.

Laitoin blenderiin smoothiehedelmiä, joita kerran ostin U:lle välipalaksi (ja joita poika ei tykännyt syödä). Meidän hedelmäsekoitus oli ananas-papaija-mango, mutta niitä löytyy myös muunlaisina yhdistelminä. Lisäksi blenderiin päätyi yksi banaani ja jonkun verran turkkilaista juogurttia ja pikkuliraus maitoa notkistamaan. Sitten smoothiet laseihin ja pillit mukaan ja olohuoneeseen aamupiknikille!

Isolle iso lasi ja pienelle pieni lasi!

Heti aamupiknikin alettua tajusin, kuinka monta asiaa olin ajatellut aivan päin honkia, tai siis ollut ajattelematta. Ensinnäkään U ei ollut mikään luonnonlahjakkuus pillillä juomisessa, kuten olin kuvitellut. Toiseksi koska olin kuvitellut että pillistä juominen sujuisi, en osannut ajatella mitä tapahtuu kun se ei suju. Vastaus: Smoothieta syödään käsin. Kolmanneksi smoothien juominen olohuoneen maton päällä ei yllättävää kyllä sujunut matolle ystävällisissä merkeissä, varsinkaan käsinsyönnin alkaessa.

Mutta mitäs pienistä, U tykkäsi!

Kuvasta ei ihan välity se kova tohina jolla smoothieta juotiin ja syötiin...

Olen muuten huomannut, että en ole kirjoittanut yhtään postausta sormiruokailun aiheuttamasta sotkusta. Tulin siihen tulokseen, että sormiruokailu on meille silläkin tavalla tosi hyvä ruokailutapa, että minua ei häiritse sen tuottama sotku. Meillä ei ole koskaan kotona mitenkään kiiltävän puhdasta eivätkä tavarat ole aina ihan paikoillaan, mutta se ei häiritse minua eikä U:n Isiä. Siispä en jaksa kantaa huolta jokaisesta lattialle tippuvasta puuropisarasta (-klöntistä) tai muusta. Lakaisen joka päivä pojan tuolin alustan ja siivoan paremmin vähän harvemmin ja se toimii meillä. Itse en osaa ottaa stressiä sotkusta tai sen siivoamisesta, kun siivoamalla se kaikki sotku kuitenkin lähtee! Siksi ette vastaisuudessakaan todennäköisesti tule lukemaan mitään U:n ruokailun sotkuisuudesta.