Sormiruokailun 8 kk tilannekatsaus

Sormiruokailua on nyt takana kolmisen kuukautta. On aivan uskomatonta millainen kehitys on tapahtunut näin lyhyessä ajassa! Miten syöminen 8-kuukautiselta U:lta sitten sujuu:

Osaa pinsettiotteen ja tykkää poimia pieniä paloja suuhunsa. Äiti oli ylpeä neuvolassa kun poika esitteli taitojaan ja poimi monta kertaa pienen helmen sormiinsa.

Osaa avata kämmenensä tahdonalaisesti, eli siis saa nyrkissä olevan ruuan suuhunsa. Tämä taito helpottaa syömistä todella paljon, ei tarvitse miettiä enää minkä kokoista ja muotoista ruokaa pojalle voi tarjota.

Syö neljä kertaa päivässä, n klo 8, 12, 16 ja 20. Käytännössä aamupalaa ei koskaan syödä tuohon aikaan, meillä kun on sellaisia melko verkkaisia aamuja. Myös lounas on lähes aina myöhemmin, koska U nukkuu yleensä kahdentoista aikaan. Ajat ovat joustavat, mutta perusrytmi on olemassa.

Syö ensin kiinteän ruuan ja sitten heti perään maidon. Tämä oli käännekohta rytmin selkeytymisessä, kun tajusin että kaikki ruoka pitää syödä kerralla ja sitten pidetään useamman tunnin tauko ennen seuraavaa ruokaa. Tällä tavalla U on nälkäinen kun pääsee ruokapöytään ja ruoka maistuu hyvin. U pärjää neljä tuntia oikein hyvin syömättä eikä hingu ollenkaan rinnalle, vaikka aikaisemmin olisi halunnut siihen koko ajan. Meillä avain oli selkeä ruokarytmi.

Syö hurjia määriä kiinteää ruokaa, tosin selkeästi joinakin päivinä ruoka maistuu paremmin kuin toisina. U hyvin harvoin pelkästään leikkii ruualla, vaan ensin syö tosissaan ja sitten kun pahin nälkä on taltutettu voi alkaa vähän pelleilemään ja leikkimään.

U selvästi nykyään jo tajuaa, että kiinteä ruoka poistaa nälkää. Tai en tiedä tajuaako, vai onko vaan hoksannut että ruokaa on kiva syödä ja se maistuu hyvältä. Kummin tahansa, U haluaa ruokapöytään ja syömään ja rauhoittuu heti kun pääsee tuoliinsa. Vastakohtana tälle kerrottakoon, että alussa U aina raivostui kun hänet ’kahlittiin’ tuoliin ja alettiin sitoa tyhmää liinaa kaulaan.

Osaa syödä hienosti itse lusikalla niin, että äiti täyttää lusikan ja laittaa sen lautaselle ja U ottaa sen siitä itse ja vie suuhun.

Tunnistaa jo ainakin banaanin ulkonäöltä, ojenteli kerran kaupassa käsiään kärryyn lastattuja banaaneja kohti sen näköisenä että pitäisi saada! Banaani tuntuu muutenkin olevan tämänhetkinen suosikki, suuttui yksi päivä verisesti Isille, kun olivat kahdestaan syömässä. U ei yhtään välittänyt vaikka Isi söi eri ruokaa, mutta ai että kun Isi otti banaanin esiin ja alkoi vaan itse syömään sitä eikä antanut pojalle yhtään! Tilanne korjattiin ja U sai hänelle kuuluvan puolikkaan banaanista ja kaikki oli taas hyvin.

Ei ole pitkään aikaan suostunut syömään kurkkua. Olen leikannut kurkut siivuiksi ja sitten laittanut ne puoliksi, mutta yksi päivä tajusin kokeilla vielä pienempää muotoa. Leikkasin puolikkaat siivut suikaleiksi ja jo alkoi maistua! Koolla selvästi on väliä.

U on hauskaa ruokapöytäseuraa. Hän juttelee syömisen lomassa kaikenlaista ja vaikka ruokapöydässä ei saisikaan pelleillä, on se niin vastustamattoman suloista kun pojulla alkaa olla maha täynnä ja hän jaksaa alkaa veikistelemään ja keikistelemään ja pärisyttelemään ja hymyilemään ja naureskelemaan ja vaikka mitä. Before age one, food is for fun, joten antaa pojan pelleillä!

Kakomista ei juurikaan enää tapahdu, lähinnä joskus kanan kanssa. Jostain syystä kana tuntuu olevan hankala käsiteltävä. Satunnaisesti U kakoo muulloinkin, mutta varmaan tämä kolmen kuukauden kokemus siitä on myös auttanut ja osaan nyt luottaa ihan 99 prosenttisesti siihen että U hoitaa homman. Sitten sen prosentin verran olen koko ajan valppaana että sujuuko kaikki niin kuin pitää. Mutta kakominen ei enää aiheuta mitään sydämentykytyksiä.

Tässä vielä pikkuinen puuro-/mustikkasuu <3

Mustikkapuuroa syömässä