Vauvan elämän seuraaminen on niin kiehtovaa. Olen lakannut
jo ajat sitten odottamasta milloin mikäkin kehitysvaihe tulee, tai siis tajusin
että siinä ei ole mitään mieltä, mutta nautin silti edelleen siitä kun huomaan
jotain uutta kehitystä pojassa.
Yksi päivä U istui syömässä ja kuunteli samalla kun minä ja
U:n Täti juteltiin. Puhuttiin jotain puhumaan oppimisesta ja minä sanoin että ”U:n
ensimmäinen sana on ihan varmasti lamppu”, poju kun on yliluonnollisen
kiinnostunut lampuista. Samalla kun sanoin ’lamppu’, U katsoi minua. Sitten hän
katsoi lamppua ja taas hymyillen minua. Sehän ymmärsi!!!!! Se ei muuten ollut
vahinko, tätä temppua on nimittäin sen jälkeen esitetty kaikille… U myös osaa
sanoa ”phu”, mikä melko varmasti tarkoittaa lamppua :D
Maailma on nyt myös avautunut U:lle. Aikaisemmin hän on
ryöminyt pieniä matkoja ja pörrännyt ympyrää omalla reviirillään olohuoneessa.
Nyt muutaman päivän aikana U on tajunnut, että hei, hänhän pääsee ihan
liikkumaan huoneesta toiseen! Nyt ei poikaa enää pidättele mikään, vaan hän
nauttii täysillä siitä että pääsee olohuoneesta eteiseen ja siellä ympäriinsä
tutkimaan kaikkea mielenkiintoista. Tänään U meni ensimmäistä kertaa meidän
makuuhuoneeseen katsomaan Isiä joka oli heräilemässä ja myöhemmin seurasi häntä
kylpyhuoneeseen.
Minä nautin tästä vaiheesta tosi paljon! U viihtyy lattialla
omissa oloissaan tosi hyvin, tänäänkin hän leikki vaikka kuinka kauan tyhjän
puolentoista litran muovipullon kanssa. Pullo vieri karkuun ja U ryömi perässä.
Myöhemmin U teki tutkimusretkiään eteisessä ja tutki muun muassa kenkiä,
vaatteita, maton kuosia, hoitolaukkuaan, Isin hanskoja ja kaikkea muuta
mielenkiintoista. Meillä on lattialla melko paljon tavaraa, mutta kaikki on
U:lle turvallista, joten poika saa vapaasti mennä ja tutkia ja avartaa
maailmaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti