Aamiais- ja välipalaongelmia

Aamu- ja välipaloja on aina niin hankala keksiä. Lähinnä kun en haluaisi aina tarjota samaa. U tykkää (puurosta) kuin hullu puurosta, mutta en silti viitsisi sitä joka aamu antaa. Tässä on nyt lueteltuna muutama aamu- ja välipala, mitä olen keksinyt.

Murohyllystä olen löytänyt muutaman hyvän tuotteen, eli ne kuuluisat TalkMurut ja sitten Elovenan neljän viljan murotyynyt.

Elovena murotyynyt ja TalkMurut

 Noita murotyynyjä on myös kaura- ja ruisversioina, mutta otin neljää viljaa kun ajattelin että kai se on hyvä pikkuhiljaa alkaa tottumaan muuhunkin viljaan kuin kauraan. U tykkää muroista tosi paljon. TalkMurut ovat vaikeampia saada suuhun, mutta helpompia syötäviä. Ne siis käytännössä sulavat suuhun. Murotyynyt ovat pikkuisen isompia ja siten helpompia saada suuhun, mutta ne ovat vähän kovempia koostumukseltaan. Saisi nekin varmaan ihan hyvin syötyä, mutta U:lla sattuu nyt olemaan menossa syljeskelyvaihe… Tänä aamuna kaikki mitä meni suuhun, syljettiin hetken päästä komeassa kaaressa takaisin pöydälle. No, käytyään kolme kertaa suussa ja pöydällä murotyynytkin olivat pehmenneet kivasti suussa sulaviksi.

Murot lähikuvassa

Apinaeväs on edelleen ihan U:n suosikki, voi tietysti johtua siitäkin, etten ole tehnyt niitä kovin usein niin mielenkiinto on säilynyt.

Kananmunaa syödään edelleen joinakin aamuina. Nykyään teen munakkaan mikrossa, kokeilujen kautta se tuntuu olevan helpoin sekä valmistaa että syödä. Joulun maissa U kokeili uudestaan keitettyä kananmunaa, mutta se levisi edelleen kuin Jokisen eväät ympäri keittiötä. Onneksi oltiin silloin ukkilassa, niin oli kaksi innokasta jälkienputsaajaa (koiraa) mukana kuvioissa. Löysempää keitettyä kananmunaa U maistoi kerran minun lusikastani, mutta maistiainen sylkäistiin saman tien ulos suusta huikean irvistyksen saattelemana.

Ruisleipää U on jo syönyt ja tykkää siitä kovasti. Tänään oltiin mummun luona lounaalla ja U syödä natusti kokonaisen puolikkaan Ruispalan! Tarjolla oli myös avokadoa, kurkkua ja katkarapua, mutta ne kaikki jäivät järjestelmällisesti joko kokonaan ilman huomiota tai sitten lensivät lattialle.

Tänään aamulla annoin U:n maistaa omasta turkkilaisesta jugurtistani. Ensin naama vähän nyrpistyi, kun tuli uusi maku, mutta vaativasta lusikan ojentelusta päätellen lisää piti saada. Ajattelin, että uskallan antaa pojan vähän jo maistella maitojuttujakin, kun tuntuu olevan niin teräsvatsaista sorttia. Ei ole mistään mennyt maha sekaisin.

Jäisiä marjoja U on kokeillut myös. Mustikat ovat hyviä ja punaiset viinimarjat ihan ok, mutta karpalot eivät tainneet olla mieleen. Jostain luin vinkin, että kaupan pakasteosastolla myytävät smoothiehedelmät ovat hyviä vauvalle annettavia. Ostin pussillisen, jossa oli mangoa, papaijaa ja ananasta. Idea oli mielestäni tosi hyvä, nuo kun ovat kaikki sellaisia hedelmiä joita ei oikein viitsi kokonaisina ostaa kotiin. U ei ollut idean hyvyydestä ihan yhtä mieltä. Jäivät siis syömättä. Tosin en yhtään ihmettele, maistoin yhtä palasta ja se oli tosi kirpeä, hyh! Ei se kyllä kovin hyvää munkaan mielestä ollut.

Tuoreita hedelmiä U syö kyllä mielellään. Appelsiini on ihan suosikki ja viinirypäleet uusi, mutta mukava tuttavuus. Viinirypäleet olen antanut puolikkaina, hyvin nekin on suuhun saatu. Kerran näin kaupassa hauskan miniananaksen ja ostin sellaisen pojalle kokeiltavaksi. U söi sitä ihan haltioissaan, mutta sitten taisi käydä niin kuin äidillekin käy jos syö liikaa tuoretta ananasta. Ananaksen happamuus tai jokin tällainen ”polttaa” suun ja kielen sillain, että alkaa kirvelemään tosi paljon. Muistin tämän piirteen vasta siinä vaiheessa, kun U oli pistellyt ananasta menemään hyvällä halulla vaikka kuinka paljon, mutta yhtäkkiä alkoi kitisemään ja itkeskelemään joka kerta kun laittoi lisää suuhun. Lopetettiin syöminen siihen, mutta loppuilta oli kuitenkin vähän itkuinen. Maitokin taisi tuntua ikävältä suussa.

Joulun välipäivinä matkustettiin junalla U:n ja U:n tädin kanssa Jyväskylään ukkilaan. Asemalta Täti halusi ostaa itselleen ja minulle Froosh-smoothiet, kookoksen makuiset jollaista en ollut ennen maistanut. Pääsimme junaan ja korkkasimme smoothiet, niin niinhän siinä kävi että vaativaiset kädet sylissäni vetivät smoothien omille huulilleen ja äiti sai lopulta pikku jämät pullon pohjalta. Kyllä U tykkäsi siitä! Kulautteli menemään kuin vanha tekijä, toki pidin tietysti kiinni pullon pohjasta. Äskeisellä Ruotsin-matkalla smoothie oli myös kova sana välipalaksi.

Smoothie maistui. Ei kaikkein siisteintä puuhaa...

Nyt kun näitä tähän luetteli, niin onhan niitä vaihtoehtoja näköjään melko paljon. Jotenkin vaan tuntuu ettei koskaan keksi mitään. Pitänee tehdä itselleen tällainen lista jääkaapin oveen, siitä voi sitten katsoa joka päivälle jotain!