Reissussa

Käytiin Ruotsissa vierailulla mun tädin luona. Mukana matkassa oli minun ja U:n lisäksi U:n Täti. Oli tosi mukava matka! Paljon mitään ei keretty varsinaisesti tekemään, mutta kivaa oli. Suurin osa ajasta meni ruuan tekemiseen ja syömiseen, mikä ei tietysti ole huonosti käytettyä aikaa sekään.

Isotäti tykkää U:sta tosi paljon ja oli ihan innoissaan tekemässä hänelle omat sovellukset jokaisesta ruuasta. Isotäti ja Täti ovat kumpikin ihmisiä, joiden pitää syödä monta kertaa päivässä, joten matka oli ruokarytmin opettelemisenkin kannalta oikein hyvä. Matkalla ollessa söimme siis joka päivä aamiaisen, lounaan ja päivällisen ja välillä jotain välipalaa. Parina iltana tosin päivällinen meni niin myöhään, että U oli jo nukkumassa. Onneksi se ei vielä tässä vaiheessa niin haittaa…

U sai syödäkseen kivoja ruokia, uusia kokemuksia oli täytetyt broilerin koipi”fileet” ja linssikeitto. Ruokailu reissussa sujui tosi hienosti. Paikanpäällä oli lainattu syöttis, perus Ikean Antilop. Hyvin toimi, mitä nyt selän taakse joutui pikkupyyhkeen laittamaan, senkin sen takia, että U:n mielestä on tosi kiva heittäytyä taaksepäin ja se ei mun mielestä ole kovin turvallista.

Reissussa U viihtyi tosi hyvin ruokapöydässä meidän muiden kanssa. Hän taitaa olla melko seurallinen poika, pöydänpäätypaikaltaan U seurasi tarkkaavaisesti pöytäkeskustelua ja välillä kertoi oman mielipiteensäkin. Kotioloissa se on harmi, että ollaan niin paljon pojan kanssa kaksistaan ruoka-aikoina. Haluaisin tosi kovasti, että U oppisi olemaan osa pöytäseuruetta heti pienestä pitäen ja tottuisi siihen, että pöydässä keskustellaan kaikenlaista. Kun olen kaksin U:n kanssa, on melko vaikea saada mitään järjellistä keskustelua aikaiseksi…

Matkapäivinä U oli vähän supistetulla ruokavaliolla, siis käytännössä maidolla koko päivän. Tai no mennessä söi sitten iltaruuan perillä ja tullessa söi aamiaisen ennen lähtöä, mutta muuten. Koin, että on itselleni helpompaa näin, ja olihan se. Tavallaan onneksi U ei osaa vielä sitä ruokaa sillain kaivata.

U oli helppoa matkaseuraa, mitä nyt lentokoneessa meinasi aika käydä vähän pitkäksi kun ei voinut muuta kuin kököttää äidin sylissä. Turvaohje tuli luettua moneen kertaan läpi ja samoin edessä olevan tuolin selkänojassa ollut "naulakkonappi" sai paljon painelua osakseen. Pelkäsin etukäteen että nousut ja laskut sattuisivat korviin, mutta en usko että lopulta kumpikaan sattui. Lasku on kuulemma se pahempi korville ja kummassakin laskussa U kyllä vähän kitisi, mutta mennessä oletin sen johtuvan siitä että tyhmä äiti ei antanut seistä/pomppia/vääntyillä/kääntyillä sylissä ja palatessa oli kova nälkä. Saattoihan siinä tietysti olla pientä osuutta epämukavalla tunteella korvissakin, mutta ainakaan ei varsinaista itkua tullut. 

Kyllä tämä sormiruokailu tuntuu melko helpolta tavalta ruokailla reissussa. Ruotsi nyt on tietysti niin samanlainen maa kuin Suomi, että purkkiruokavalikoimakin on suht sama, mutta lähdemme parin kuukauden päästä Portugaliin lomailemaan ja luulen että siellä on kiva kun vauva voi syödä samaa kuin me muutkin.