Puuro pojan tiellä pitää

Eilisen aamumunakkaan jälkeen U ei suostunut loppupäivänä laittamaan suuhunsa mitään. Tai no tissiä useasti, mutta ei mitään kiinteää. Epäilen, että meille on rantautunut tiheän imun kausi. Merkit ovat melko selvät, tai siis käytös tissillä samanlaista kuin muistaakseni oli edellisellä kerralla 3 kk ikäisenä. Tissille siis halutaan usein mutta sitten imetään kunnolla vain hetki ja sitten alkaa venkoilu. Tissistä irrotetaan ja taas hamutaan ja irrotetaan ja hamutaan… Irrottamiseen liittyy aina kitinää ja itkua, poika oikein dramaattisesti heittäytyy taaksepäin kädet levällään ja nyyhkyttää. Sitten tyynesti hamuaa tissin takaisin suuhun, pari imaisua ja taas heittäydytään.

Edellisellä kerralla olin huolissani, että tarkoittaako tuo että mulla ei maito riitä!? U vaikuttaa siinä tilanteessa nälkäiseltä tai siltä että tissistä ei tule maitoa. Muistan viimeksi maininneeni tuosta neuvolassakin, josta vastaukseksi sain, että pitää sitten kiinteitä aloittaa jos tuntuu siltä ettei maito riitä. Niin. Luulisi niiden neuvolassa tietävän milloin yleensä on tiheän imun kausia ja millaista käytöstä vauvoilla silloin on. Vai onkohan U ainoa joka käyttäytyy noin?

Oli miten oli, nyt en enää osaa olla huolissani maidon riittävyydestä. Poika on iloinen eikä syömisen väliaikoina mitenkään nälkäisen oloinen. Olenkin alkanut lyödä vaan tutin suuhun kun se venkoilu alkaa, saa toki syödä niin paljon kuin haluaa, mutta en aio huvitutiksi ruveta. Kun U:lle laittaa tuossa tilanteessa tutin suuhun, pojan koko naama mutristuu armottomaan itkuilmeeseen ja oikein näkee kuinka hän vetää syvään henkeä ja alkaa itkeä oikein lohdutonta itkua. Sitten kun hänet nostaa syömisasennosta ylös, niin itku haihtuu hetkessä.

Tätä kirjoittaessa tajuan tosi selvästi kuinka paljon tilanteeseen sopeutumista on tapahtunut. Tai jotenkin sellaista varmuutta vauvan kanssa olemiseen tullut lisää. Kolme kuukautta sitten olin tällaisessa tilanteessa alistunut tilanteeseen ja sitä mieltä, että eihän vauvalle voi mitään vaan pitää vaan hypätä sen pillin mukaan. Nyt jotenkin tuntuu, että vauvakin on ihminen eikä se rikki mene vaikkei aina saakaan tahtoaan läpi, siis asioissa kuten lattialta syliin pääsy heti paikalla tai tissillä huvikseen roikkuminen. Päinvastoin uskon, että vauvalle tekee ihan hyvää oppia jo heti pienestä pitäen vähän kärsivällisyyttä ja pettymyksien sietämistä. Niitä taitoja kuitenkin tarvitaan myöhemminkin elämässä.

No niin, takaisin ruokailuun. Luisuin jotenkin kummallisesti taas sivupoluille. Eli siis ruoka ei ole oikein maistunut. En tiedä mistä syystä, voi olla tuo tiheä imu tai voi olla että tulee taas hampaita. Mietin sitäkin, että onko jo se aika että palat alkavat olla liian isoja. Ajattelin huomenna kokeilla vähän jotain erimuotoisia ja -kokoisia paloja. Ja ostin TalkMuruja! Luin eräästä vauvasta, joka oli 6,5 kk vanhana oppinut kahdessa päivässä pinsettiotteen kun hänelle oli tarjottu noita Muruja. Ei sillä, että U:lla olisi mikään kiire oppia pinsettiotetta, mutta se taitaa olla ihan totta että eihän sitä oikein voi oppia jos ei ole mitään millä harjoitella.

Tänään aamulla U söi kaurapuuroa mustikoilla. Sitä syötiin myös toissa-aamuna, silloin olin illalla ottanut mustikat sulamaan ja sitten aamulla otin ensin lusikkaan puuroa ja tökkäsin siihen pari mustikkaa. Tämä taktiikka toimi ihan ok, kunnes puuro jäähtyi niin paljon että se muuttui ihan tönköksi. Sen jälkeen se ei nimittäin enää pysy liimattuna kiinni lusikassa, mikä on tarpeen ainakin U:n syödessä. Lusikka kun ei aina mene ihan oikeinpäin sinne suuhun…

Voi olla että olen tehnyt liian paksua puuroa, tänä aamuna tein siitä vähän löysempää ja laitoin mustikat jäisinä suoraan pakkasesta sekaan. Tämä taktiikka oli paljon parempi, puuro jäähtyi tosi hyvin ja nopeasti ja pysyi lusikassa paljon paremmin. Ja mustikatkin pysyivät kyydissä mukana kun olivat kunnolla puuron seassa. Puuro maistui U:lle tosi hyvin, söi monta lusikallista. Tänään mustikatkin olivat selkeästi kiinnostavampia kuin edellisellä kerralla, U keskittyneesti yritti saada niistä otetta. Eli alkaa se pinsettiote sieltä löytyä! Sitten kun lusikasta syöminen ei enää jaksanut kiinnostaa, tein jotain mitä ilmeisesti melko harva äiti tekee… Kumosin nimittäin loput puurot pöydälle pojan eteen, ajattelin että sitä voisi olla kiva sormeilla :D Olihan sitä, U jopa sai puuroa vähän syötyä sormin, mistä olin tosi yllättynyt. Niinhän se menee, että ei pitäisi lapsen puolesta olettaa mitä hän osaa ja ei osaa, vaan antaa hänen kokeilla kaikkea.

Kun lopetettiin ruokailu, mustikoita oli harsovirityksestä huolimatta joka paikassa. Naama ja kädet nyt on ihan selviö. Pöytä, lattia tai tuoli ei haittaa, mutta jotenkin mustikkaa oli päätynyt myös U:n pepun alle ja rinnuksille ja jokunen yksilö oli myös kiinnittynyt kylkeen. Tuloksena vaatteiden vaihto heti aamusta ja lopulta minäkin olin ihan mustikassa. Eihän sotku vaarallista ole, mutta ärsyttävää! 

Olen viime aikoina miettinyt, minkä ikäisenä lapsi alkaa ymmärtää puhetta. Luulen että huomaan sen U:n kohdalla melko helposti sitten kun se aika koittaa (se ei ole vielä). Hän siis syö puuronsa siten, että minä täytän lusikan valmiiksi ja annan sen pojalle joka laittaa sen itse suuhun ja sitten pureskelee sitä innokkaasti. Totuuden nimessä on sanottava, että en ole varma onko se ollenkaan se lusikan sisältö mikä saa sen lusikan menemään suuhun, sen verran innokkaasti U pureskelee myös tyhjää lusikkaa. 

No, kuitenkin aina kun lusikka tyhjenee, ojennan käteni lusikkaa kohden ja sanon ”Antaisitko lusikan niin äiti täyttää sen? Äiti laittaa siihen lisää puuroa”, tai jotain vastaavaa. Joudun kuitenkin ihan ottamaan lusikan pojan kädestä, vaikkakin hän sen antaa ottaa yllättävän helposti. Mutta saman tien kun lusikka lähtee hänen kädestään, alkaa hirveä parku! Itku loppuu vastaavasti siinä vaiheessa, kun ojennan täytettyä lusikkaa takaisin ja U saa sen taas käteensä. Tosi turhauttavaa kun tämä tapahtuu joka kerta kun syödään puuroa ja joka kerta kun täytän lusikan! Luulisi että tyhmempikin olisi jo oppinut, että mikä oikein on homman juju. Tai sitten U tajuaa täydellisesti mitä tapahtuu, mutta ei vaan tykkää siitä että lusikka lähtee kädestä. Hmm. Kumpi sitten on parempi…