U on nyt 6 kuukautta eli puoli vuotta vanha. Tuntuu heti
niin paljon isommalta lapselta, kun voi sanoa iän vuosissa! Miten U on nyt
kuukaudessa muuttunut ja kehittynyt?
Osaa istua jo huomattavasti tukevammin. Selkä ei enää
vahingossa heilahda taaksepäin, tahallaan kylläkin usein. Sylissä istuu jo ihan
tuetta, tosin aikuisen kädet pitää olla lähellä siltä varalta että herra saa
päähänsä lähteä johonkin suuntaan.
U:lla on tosi kovat menohalut, koko ajan on venkoamassa
jonnekin. Sylissä paikallaan istuskelu on ihan tylsistä tylsintä puuhaa. Ikävä
vaan että omat taidot ei tosiaankaan vielä riitä…
Seisominen on nyt tosi kova juttu, sylissäkin punkeaa koko
ajan itseään silta-asentoon, eli seisomaan. Kun tekee sen käsistävetojutun
millä ne neuvolassa kattoo pään kannatusta, niin U:lle ei riitä että sillain
pääsee istumaan vaan hän on oppinut jatkamaan liikettä ja nousemaan siitä itse
seisomaan! No siis tuettuna totta kai. Seisominen on vielä kamalan huteraa, U
näyttää ihan lainelautailijalta kun sen jalat ja lantio menee ihan miten
sattuu.
Ei edelleenkään käänny selältä mahalle. Kävimme hematologin
luona pari viikkoa sitten ja hän tutki U:ta ja sanoi tuosta kääntymisestä, että
poika osaa kyllä muttei vaan viitsi. Laiska kaveri. Mikäs siinä on selällään
köllötellessä kun kaikki tulee eteen kuin manulle illallinen ja joka paikkaan
pääsee muiden sylissä. Kyljelleen kääntyminen on alkanut sujua hienosti,
välillä jopa makoilee kyljellään.
Jos U:n auttaa jaloista alkuun, niin osaa tosiaan hienosti kyllä kääntyä, mutta ilmeisesti se alkuun pääseminen omin voimin on liian suuri ponnistus. Olen yrittänyt erinäisiä esineitä heilutellen saada pojun kääntymään, mutta vielä ei osunut tarpeeksi kiinnostavaa esinettä kohdalle. Kääntää kyllä päätä ja kurottaa kauemmalla kädellä keskilinjan yli ja on ihan kaarella toisella kyljellään, mutta ei käänny.
Jos U:n auttaa jaloista alkuun, niin osaa tosiaan hienosti kyllä kääntyä, mutta ilmeisesti se alkuun pääseminen omin voimin on liian suuri ponnistus. Olen yrittänyt erinäisiä esineitä heilutellen saada pojun kääntymään, mutta vielä ei osunut tarpeeksi kiinnostavaa esinettä kohdalle. Kääntää kyllä päätä ja kurottaa kauemmalla kädellä keskilinjan yli ja on ihan kaarella toisella kyljellään, mutta ei käänny.
U on myös hoksannut, että tavarat saa paljon paremmin
otettua käteen sillä kauimmaisella kädellä kun vähän kurottaa. Usein ei
jaksa/viitsi tehdä sitäkään vaan hapuilee lattiaa vasten olevalla kädellään ja
ottaa sen esineen mihin käsi sattuu osumaan.
U on alkanut hahmottaa mistä äänet tulevat. Esimerkiksi olohuoneessa
ollessa kääntää päätä makuuhuoneen suuntaan kun kuulee parvekkeen oven käyvän
siellä.
En tiedä onko se tuon ikäiselle mahdollista, mutta eilen
satuimme olemaan U:n kanssa hetken jossain poissa olohuoneesta, ehkä syömässä
U:n huoneessa tai jotain. U:n isi oli sillä aikaa mennyt suihkuun ja kun
tulimme takaisin olohuoneeseen U:n kanssa, tämän pää vaan pyöri ympäri ja oli
selvästi hämmentyneen näköinen ja ihan kuin etsisi jotain. Mietin että voiko
olla että U tajusi että isi on nyt kadonnut ja yritti etsiä häntä. Menimme
sitten kylpyhuoneeseen ja U löysi isin juuri suihkusta tulleena. Leveä hymy
tuli pojan huulille ja pää lakkasi pyörimästä kun tuijotti iskää niin
kiinteästi. En sitten tiedä tulkitsinko vaan tilanteen ihan väärin.
Nukkuu enää yleensä kahdet päiväunet. Tässä ollaan vielä vähän siirtymävaiheessa, illalla väsy tulee kaksien päikkäreiden jälkeen vähän ennen kuin olisi hyvä, mutta enää siinä vaiheessa ei kuitenkaan voi mennä kolmansille päikkäreille. Joinakin päivinä nukkuu edelleen kolmet unet.
Yöunille menee siinä 7-9 aikaan, yleisimmin noin kahdeksalta.
Koko viidennen kuukautensa U on heräillyt öisin 1-3 tunnin välein, mutta tässä postauksessa kuvailemani jälkeen edelliset pari yötä ovat menneet vain kahdella heräämisellä! Äiti on ikionnellinen.
Nukkuu enää yleensä kahdet päiväunet. Tässä ollaan vielä vähän siirtymävaiheessa, illalla väsy tulee kaksien päikkäreiden jälkeen vähän ennen kuin olisi hyvä, mutta enää siinä vaiheessa ei kuitenkaan voi mennä kolmansille päikkäreille. Joinakin päivinä nukkuu edelleen kolmet unet.
Yöunille menee siinä 7-9 aikaan, yleisimmin noin kahdeksalta.
Koko viidennen kuukautensa U on heräillyt öisin 1-3 tunnin välein, mutta tässä postauksessa kuvailemani jälkeen edelliset pari yötä ovat menneet vain kahdella heräämisellä! Äiti on ikionnellinen.
Ehkä viikko sitten huomattiin, että U on alkanut kutisemaan!
Ja kikattamaan <3
U:lla on paljon asiaa, kova juttelu on käynnissä melkein
jatkuvasti. Ja vasemman käden etusormi jostain käsittämättömästä syystä tuntuu
kuuluvan kiinteästi tähän jutteluun, se on aina silloin suussa. Juttelu on
edelleen enemmänkin äänteitä kuin varsinaista tavujokeltelua. Muutama ”ei” on
tosin jo kuulunut :D
U on tosiaan nyt syönyt kiinteää ruokaa jo kolme viikkoa,
siitä kerroinkin enemmän tässä postauksessa.
Kuusikuukautinen U tykkää:
autolla matkustamisesta,
syömisestä (sekä maidon että kiinteän ruuan), huomion keskipisteenä olemisesta,
ihmisten ja maisemien katselusta erityisesti kauppakeskuksissa ja ulkona,
ikkunasta ulos tuijottelusta, juttelusta, kylpyveden räiskyttelystä, kutittelusta,
hoitopöydällä oleskelusta, vauhdikkaista leikeistä, itsekseen lattialla
oleskelusta (välillä), käsien pesemisestä, suolaliuoksen nenään
suihkuttamisesta, valokuvattavana olemisesta, telkkarin katselusta, musiikista,
kaiken järsimisestä, asioiden koskettelusta, ihmisten nenistä kiinni
ottamisesta, muiden nipistelystä, aikuisen sormen pureskelusta, peiliin
tuijottelusta, valoista ja lampuista, kaikesta kiiltävästä, lukemisesta
Kuusikuukautinen U ei tykkää:
vaatteiden päälle pukemisesta,
itsekseen nukahtamisesta, aamulla sängyssä loikoilusta, hiljaa paikallaan
istuskelusta, itsekseen lattialla oleskelusta (välillä), mahallaan olemisesta,
aamupesuista, naaman pyyhkimisestä, Nenä-Fridan käytöstä, äidin tietokoneella
oleskelusta (huuto alkaa saman tien jos edes lähestyn tietokonetta…) paitsi
silloin jos saa itse olla äidin sylissä ja räplätä näppäimistöä, kovista äkillisistä
äänistä
Mahtavaa lukea blogiasi, niin paljon samansuuntaisia ajatuksia minulla... Löysin tämän myöhään illalla enkä ihan kaikkea vielä ehtinyt lukea, täytyypä jatkaa vielä ajan kanssa. Minulla 6 kk 1 vko ikäinen tyttö jonka kanssa aloitettiin sormiruokailu n. viikko sitten. Tosi hienoa huomata että teillä on samanlaisia kokemuksia hommasta. Aion muuten kokeilla sitä kananmunaa uunissa muffinssivuoassa, kiitos vinkistä! Omistan myös Rapleyn kirjan ja sormiruokailu vaan tuntuu käyvän järkeen. Tuntuu, että lähipiirissä kukaan ei tätä juttua ymmärrä. Toivotaan että ennakkoluulot karisee kun tyttö oppii todenteolla syömään. Pakko tunnustaa että usko on välillä koetuksella kun tuntuu ettei edistymistä tapahdu. Täytyy vaan luottaa lapseen ja metodin toimivuuteen!
VastaaPoistaKiva että tästä kirjoittelusta on jotain iloa jollekin! :) Kyllä se siitä pikkuhiljaa, olen ymmärtänyt että vauvat kehittyy tässäkin asiassa tosi omaan tahtiinsa. Joku vauva tajuaa syömisen heti ja joku taas pelkästään leikkii ruualla jonnekin 7-8 kk ikäiseksi asti. Ja ihan varmasti lähipiirin ennakkoluulot karisee kun näkee homman käytännössä! Tosin mä olen huomannut, että saa melko "tiukkaa kuria" pitää lähipiirille siinä, että mitä ruokailun aikana voi tehdä ja mitä ei. Esim äitini haluaisi auttaa U:ta ja laittaa pieniä kananpalasia pojan suuhun. Tässä auttaa tosi paljon se, että on lukenu paljon aiheesta niin että osaa sit hyvin perustella että miksi jotain ei tehdä tai tehdään.
VastaaPoistaSiitä kananmunasta, huomasin että eri kerroilla siitä tulee vähän erilaista jostain syystä x. Välillä sen "muffinsin" alaosa menee ihan harmaaksi, mikä on tosi outoa, mutta ei se tunnu makuun vaikuttavan.
Mutta siis joo, on tuttu tunne tuo usko koetuksella. Varsinkin sillon jos U ei jaksa yhtään keskittyä syömiseen tai syöminen ei jotenkin onnistu ja sit just se että kun kaikki tippuu suusta, niin kyllähän siinä tulee vähän sellasia ajatuksia että mitä ihmettä tässä oikein puuhataan... Mutta onneksi on sitten niitä ruokailukertoja kun homma tuntuu luistavan paremmin! Ja tuo tilannekatsaus jonka tein autto itseäkin tosi paljon, samalla kun niitä asioita kirjoitti ylös, niin huomasi itsekin kuinka paljon sitä kehitystä oikeastaan on tapahtunut. Kyllä tää toimii mutta tarvii vaan antaa aikaa.
Tsemppiä teidänkin ruokailuihin!