Päivää ennen viisikuukautis-synttäreitä U sai kaksi
ensimmäistä hammasta eteen alas. Tämä selittikin sitten melko paljon edellisen
kuukauden univaikeuksista, yöt nimittäin paranivat saman tien. Myös kaikki
kärttyisyys katosi ja poika oli taas yhtä aurinkoa!
On alkanut huomata että mahallaan oleminen onkin tosi
mukavaa, kun siitä näkee ympärilleen ihan eri tavalla. On kämmennojassa ja
ojentelee itseään koko ajan. Kova pyrkimys olisi myös päästä eteenpäin ja
sitten alkaa harmittamaan kun se ei ihan vielä onnistukaan. Vähän saa kuitenkin
jo hissauduttua eteen tai sivulle tai ympäri, varsinkin paljaalla lattialla.
Käänny ei vielä, mutta on ruvennut kääntymään osittain
kyljelleen. Osaa kurottaa kädellä keskilinjan yli ja tavoitella esinettä,
samoin katsoa olkansa yli selinmakuulla. Siitä se kääntyminen lähtee!
Juttelee tosi paljon, asiaa riittää. Ääntely ei ole enää
pelkkää äänteiden harjoittelua, vaan nyt jutut tulevat pitkissä rimpsuissa.
Varpaat on löydetty ja niistä on tosi kiva pidellä kiinni. Jokin aika sitten sai jo varpaat suuhun!
Varpaat on löydetty ja niistä on tosi kiva pidellä kiinni. Jokin aika sitten sai jo varpaat suuhun!
Osaa jo valita millä lelulla haluaa leikkiä. Jos hänelle
ojentaa lelua joka ei miellytä, niin enää ei ota sitä käteen. Osaa myös itse poimia
leluja lattialta, tietysti siltä säteeltä mihin selinmakuulta ylettää.
Unimäärä on alkanut vähenemään, tuntuu ettei tarvitse enää
niin monia päiväunia kuin aikaisemmin. Tai välillä ehkä tarvitsisi, muttei
halua nukkua.
On äärimmäisen utelias ja tosi kiinnostunut ympäristöstään,
tarkkailee kaikkea ja kaikkia.
Ihmisten kasvot ovat alkaneet kiinnostaa. Mielipuuhaa on
kosketella äidin ja isin – tai kenen tahansa tarpeeksi lähellä olevan –
kasvoja. Ikävän kovakouraisesti tosin.
On alkanut nauramaan ääneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti