Iskän vapaapäivä

Aamiaiseksi U sai tänään kurkkua, tomaattia, paprikaa ja kanamunaa. Ruoka ei oikein maistunut, vähän jaksoi maistaa kaikkea mutta sitten kiinnostus lopahti. Lounaalla yritettiin sitten uudestaan, ruokalistalla oli tomaattia, kananmunaa ja riisikakkua. ”Ruokahalu” oli palannut ja poika näverteli antaumuksella kaikkea tarjolla ollutta. Sai myös purtua isoja paloja varsinkin kananmunasta, mutta hienosti syljeskeli ne ulos. Kunnon kakomista ei tapahtunut kertaakaan. Riisikakun syömisessä oli ihan muutamassa päivässä tapahtunut hurjaa edistystä! Enää U ei imeskellyt sitä littanaksi ja ruskeaksi, vaan oikeasti pureskeli sitä ja sai paloja irti. Edistystä siis havaittavissa.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että tänään oli ensimmäinen päivä kun U ei saanut mitään uutta ruokaa maisteltavaksi! Ei välttämättä huono juttu pitäytyä välillä vanhoissa tutuissa... Tänään tosin oli kauppapäivä, joten kaikkea uutta on taas odottamassa.

Ongelmaksi sormiruokailun ja tarkemmin ateriarytmin suhteen tuntuu muodostuvan U:n isin vapaapäivät. Ennen poikaa ja nyt hänen ollessaan ihan pieni olemme syöneet iltaruuan tosi myöhään, siis 8-10 aikaan. No tämähän ei ole kovin hyvä aika pienelle miehelle ruokailla, kun siinä vaiheessa pitäisi olla jo unten mailla. Tänään ajattelin että tekisimme ruuan hyvissä ajoin, niin että voitaisiin syödä 5-6 aikaan ja U voisi syödä meidän kanssa. No joo, sehän taas onnistui hienosti. Kello on 8 ja ruuan valmistus on siinä pisteessä, että jauheliha on sulamassa. Ärsyttää ihan tosi paljon tällainen saamattomuus, tai miksi sitä sitten kutsuisi. Organisointikyvyn puute. Tämä on ongelma siinä, kun U:n isi elää niin eri rytmissä kuin minä ja U. Hänellä ei ole kiire minnekään, kun menee kuitenkin nukkumaan vasta joskus yöllä. No niin minäkin tällä ruuanlaittovauhdilla, ero on vaan siinä että minä herään pojan kanssa aamulla seitsemältä kun mies nukkua posottaa puolille päivin. Anteeksi tämä pienoinen avautuminen, tämä asia vaan aina välillä alkaa ärsyttää tosi paljon.

No mutta siis ongelma ruokarytmin kanssa. En tiedä mitä, mutta jotain asialle on tehtävä. Mielellään ennen kuin on ihan pakko. Ja siis pakkohan tulee eteen siinä vaiheessa, kun U alkaa oikeasti syömään ruokaa nälän vuoksi. Sitten on pakko olla säännöllisyyttä päivissä, myös U:n isin vapaapäivissä.

No, U saa täksi päiväksi tarkoitetut lihapullat huomenna maisteltavaksi!