U söi tänään ensimmäistä kertaa ravintolassa! Kyseessä oli
ihan vaan yksi Itäkeskuksen ravintolamaailman ”tusinaravintoloista”, mutta
ravintola mikä ravintola. Ja ehkä se on ihan hyvä ettei mistään
gourmet-ravintolasta edes haaveile aloittavansa…
Olimme äitini kanssa liikkeellä (kyllä, keskellä
lumimyrskyä) ja hän halusi tarjota ruuat. U istui pöydän päässä ihan ravintolan syöttötuolissa
minun takilla hieman tuettuna ja pärjäsi hienosti! (Valitsin meille sohvapaikat ajatuksella, että U voi siinä sitten makoilla sillä aikaa kun me syödään. Meni tosiaan vähän aikaa ennen kuin tajusin että hetkinen...) Minä söin pihviä ja U:n
mummu söi kanaa ja U söi molempia sekä porkkanaa. U:n mummu laukoi kommentteja
tyyliin ”Katso nyt ettei se vaan nielaise tuota palasta!” (???), ”Et kai sä
sille naudanlihaa anna!” (???) ”No nyt se sai palasen irti tuosta porkkanasta!”
(???) yms yms yms. En tiedä onko mummu ihan selvillä siitä, mikä sormiruokailun – tai ylipäänsä ruokailun –
idea oikein on.
Olen huomannut että sekä äitini että siskoni ovat erittäin
huonoa ruokaseuraa U:lle. Joka kerta kun poika vähän yskäisee, niin kumpikin
näyttää siltä että on just nousemassa tuolistaan ylös ja tempaisemassa U:n pois
tuolista ja roikuttamassa sitä jaloista ja hakkaamassa selkään. Sellainen
kauhunilme kasvoilla. Olen yrittänyt sanoa, että rauhoittukaa ja hymyilkää,
että ei ole mitään hätää eikä U:n pidä saada sellaista kuvaa että on joku hätä.
Että se on hyvä juttu että se yskii. Huoh.
Menimme syömään hyvin ex tempore, joten minulla ei ollut mitään U:n syömisvarusteita mukana. Ei siis edes hoitolaukkua joka oli autossa hyvässä tallessa. Toivoin, että mukana olisi ollut edes ne hoitolaukussa majaansa pitävät käsi- ja kasvopyyhkeet. Niillä olisi voinut pyyhkiä nimittäin myös pöydän ja olisi voinut antaa U:n syödä suoraan siitä, nyt jouduin levittämään pöydälle kuvassakin näkyvän paperiservetin ja se oli tosi huono alusta. Kaikki ruoka piti antaa U:lle käteen, koska hän ei saanut niitä poimittua servetiltä ilman että nyrkki oli täynnä paperia.
Kaiken kaikkiaan ravintolareissu meni tosi hyvin ja oli ihanaa pystyä syömään niin että U söi samaan aikaan! U myös viihtyi syömispuuhissa ihan yhtä kauan kuin me aikuisetkin, olisi jopa saattanut syödä pitempään, mutta U:n mummu oli sitä mieltä että "Ei sen enää tarvitse syödä, maitohan sen pääasiallinen ravinnonlähde on (:D), kun se saa niitä paloja irti tuosta porkkanasta niin paljon!". Niin. No, annoin mummun ottaa pojan syliin.
 |
| Ei tiedä kumpi olisi kiinnostavampi, "ruokailualusta" vai ruoka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti